Syöminen on pysynyt hyvin aisoissa, ainakin herkuttelun osalta. Tein eilen havajinpataa ja rahkaa, johon laitoin mansikoita ja mustikoita. Hyvää oli. Olen päättänyt etten ala pitämään mitään tiettyä karkkipäivää. Se syöminen kuin helposti sit riistäytyy käsistä. Syön karkkia, pieniä määriä välillä, kohtuuden rajoissa.

Ei taida tulla menoa isän luokse huomenna. Soitin sille aamulla ja oli humalassa. Tosi surullista. Soitan vielä aamulla ja katson tilanteen. Ei ole mukava mennä hänen luokseen jos isä ryyppää. Olo on niin maassa, ettei jaksa oikein ajatella mitään.

Hirvenlihaa on taas sulamassa, vaikka lupasinkin jo itselleni, että yritän olla enemmän kasvispainoitteisella ruokavaliolla. Hirvenliha on niiiiin hyvää, ehkä liiankin hyvää.

Oikea jalka ei osoita minkäänlaisia paranemisen merkkejä, joten pakko jättää lenkkeilytkin vielä väliin. Aina on joku paikka romuna. Pah!